Pikkumukavaa virkkausta

Virkkausta voi tehdä myös pienimuotoisesti. Avaimenperät kehitin tuossa tuokiossa.

 Tutin käyttäjiä ei lähipiirissä ole, mutta lahjaksi piti tehdä yllättäen jotain, joten ex-temporee ajatuksella nämäkin syntyivät.

Purkkipikkuleipiä

Joulu on jo ohitse, mutta juhlamielen tuo mieleen edelleen tekemäni purkkipikkuleivät. Lasipurkkiin kerroksittain laitetut ainesosat muodostivat mukavan idean jouluisiin lahjoihin. Sisällön tein yhdistelemällä eri versioita ohjeista. Dansukker-sivustolla oli pikkuleipien perusohje, jota vähän muokkasin. 

Ruokosokeri antoi mukavan näköisen raidan purkkipikkuleipien aineseokseen. Kauraryynien päälle laitoin kuivattuja karpaloita ja suklaarusinoita tai suklaamuroja ja rusinoita. Ohjeen suklaarouheen korvasin murskatuilla ranskanpastilleilla ja Marianne-makeisilla. 

 Ohjetekstin kirjoitin ensin käsin ja sitten muutamaan purkkiin koneella pikkuleipien valmistamiseen:

OHJE:

Kuumenna uuni 200°C.

Vatkaa 225 g voita ja 1 iso muna kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon purkin ainekset ja työstä taikinaksi. Muotoile taikinasta tasakokoisia palloja ja aseta ne uunipellille siten, että väliin jää reilusti tilaa kohota.

Litistä kevyesti ja kypsennä uunin keskiosassa 10-15 min tai kunnes pikkuleivät ovat kauniin värisiä.

Jäähdytä ennen tarjoilua

Helppoa kuin heinänteko ja purkkeja oli mukava jakaa. Pikkuleivistä tuli herkullisia ja suussa sulavia.  Nammm..... 

Onnistuu siis minultakin, joka en ole ihan leivontapäivänä syntynyt.

Anelmaisten sarja jatkuu

Anelmaisten sarjaa. Alkuperäinen ohje löytyy täältä

Anelmaiset nro 7

Anelmaiset nro 8

Anelmaiset nro 9

Ensilumen peittämä luonto

Viime viikonloppuna satoi ensilumi ja sen myötä luonto muutti aivan muotoaan. Tämä kuva otettu ns. eläinlääkärinsillalta.

 Luontoa piti lähteä katsomaan myös Lappajärven rannalle.

 

Harmi vaan että ensilumi suli seuraavan viikon aikana pois.

Anelmaisia edelleen

Anelmaisia täytyy vain kutoa ja kutoa...

Anelmaiset nro 4

Anelmaiset nro 5

Anelmaiset nro 6

Anelmaisten kutominen vie mennessään

Kun Facebookin "voihan villasukka"-ryhmään alkoi ilmestyä anelmaisten kuvia olin heti myyty. Niin paljon kun olen villasukkia kutonutkin, en ole tehnyt niistä ainoatakaan kuvioneuleena. Mutta viimeisten talvien kuviolapasten innostamana ja nyt tämä malli...... Täydellinen! Oli heti tilattava Novitan sukkalehti. Sen tuloa odotin kuin Aku Ankkaa tenavana. Milloin se ilmestyy postilaatikkoon??? 

Ja kun se tuli, alkoi ankara kutominen eli  "tikkuaminen" pohjalaisittain sanottuna. Väreissä oli kyllä miettimistä, mutta tähän malliin taitaa sopia kaikki mahdollinen. Vain mielikuvitus on rajana. Langaksi valitsin ohjeen mukaisen 7 veljestä.

Ensimmäisiin sukkiin tein kaikki malliin kuuluvat  kukatkin. Niiden tekemiseen on Anelma Kervinen onneksi tehnyt videon Facebookin Anelmaiset-ryhmään, jonka ohjeita seuraten kukkien virkkaaminen onnistui.

Kaverina lankavalinnoissa oli tietenkin Klaara.

Monimutkaisen näköisestä sukasta huolimatta malli oli kuitenkin kohtuullisen helppo toteuttaa. Ohjeet lehdessä selkeät.

Tähän malliin tein nauhan virkkaamalla ohuemmalla langalla ketjusilmukoita ja toisen kerroksen 1ks,2kjs-toistoja Nalle-langasta. Riittäisi pelkkä ketjusilmukkanauhakin.

Seuraavaksi kokeilin mustansävyistä anelmaista ja sovelsin hieman mallia lisäämällä pitsikuvion myös sukan yläosaan. Sukkien saaja ei halunnut kukkia.

Kuusen oksa ja oksanreikä

Polttopuusavotassa olen alkanut ihmetellä puissa olevia oksanreikiä. Oikeasti en ole koskaan ennen edes miettinyt koko asiaa. Kyllähän lankuissa ja laudoissa on aina ja ikuisesti ollut oksankohtia, mutta en ole koskaan kohdannut niitä sillä tavalla kuin nyt. 

 "Puussa olevat ulkoiset oksat kiinnittyvät runkoon sisäoksan muodostavana kartiomaisena tappina, joka ulottuu ytimeen saakka." Sen vuoksi puun sisältä paljastuu halkojen teossa tällaisia muodostelmia ja puun halkaiseminen ei aina ole helppoa näiden vuoksi

  Siis luonnon ihmeteko tämäkin.

Lienenkö tullut vanhaksi (eli lapseksi jälleen), kun kaikki tällaiset pienet ja ihmeelliset asiat saavat minut innostumaan, tuijottamaan, tutkimaan ja kuvaamaan.

Virkattua lahjoitukseen

Pilttipurkkien uusiokäyttö ja virkkaus sopivat hienosti yhteen. Kun ei piltti-ikäisiä lähipiirissä ole, olen saanut purkkeja työkavereiden lahjoittamana. Purkkien loppuessa kävin myös dyykkaamassa lähiseudun lasinkeräyslaatikon. 

Värejä piti kokeilla monenlaisia. Valkoinen sopii kaikkeen, itselläni valkoiset lyhdyt ovat pesuhuoneessa ja saunoessa niiden sytyttäminen luo hienon tunnelman. Punainen on niin jouluinen väri, että huikaisee. Sinistä virkatessa ajattelin isänmaata ja itsenäisyyspäivää. Mintunvihreää lankaa oli niin paljon, että piti kokeilla. Ja pinkin ja vaaleanpunaisen sävyjä monenlaista, lienee tuo lempivärini. Mustastakin tuli ihan käyttökelpoinen.

Tabletille kehitin pussukan, joka laukussa suojaa sitä ja sen voi kahvasta nostaa helposti pois. Värikäs pussi erottuu yleensä mustasta laukusta helposti. Tähän sopii esim. 10,1 tuuman iPad , joka itselläni on.

Kun näitä ei itse tarvitse, päädyin lahjoittamaan ne joulumyyjäisiin lähetyksen hyväksi. Sellofaaniin käärittynä ihan hienon näköinen.

Polttopuun matka metsästä takkaan

Kun talven tullen takassa palaa iloisesti tuli ja varpaita lämmittää, pitää muistaa että ihan itsestään sitä iloa ei tule. Viime talven myrskyn kaatamat valtaisat kuuset oli metsässä lohduton näkymä. Sikin sokin puita, jotka kaatuessaan olivat vieneet ison kasan metsämaata mennessään. Eli hyötyliikuntaa tiedossa puiden käsittelyssä.

 Onneksi perheessä on mies, jolla pysyy moottorisaha kädessä ja isokin tukki saa kyytiä.

Vielä joukunen kuusi onneksi oli jäänyt pystyynkin.

 Tukkien valtaisan koon vuoksi käsin ei niille mitään tietenkään saanut, joten sisaren mies veti taitavasti traktorilla ja liinojen avulla puut avarammalle.

 Peräkärryyn mahtui vain puolitoista tukkia palottuna.

 Kotona klapikoneelle oli käyttöä.

Ja uusia puita kasattuna pinoon.

Ja lopussa kiitos seisoo. Ehkä näitä klapeja ei vielä tänä talvena poltetakaan, koska puuladossa on vanhempia ja kuivempia puita vielä runsaasi jäljellä.

 Mutta ehkä joskus ne päätyvät takkatuleen ja lämmittävät kylmenneitä jäseniä talvipakkasella.

Kuviovirkkausta

Kuviovirkkauskseen olen hurahtanut totaalisesti.