Käpykranssi

Joulun lähestyminen aiheuttaa joka vuosi ahdistusta, mutta myös luomisen pakkoa. Huomasin mieheni makkaranpaistoon keräämät kävyt sangoissa ja mielessäni alkoi kehittymään käpyaskartelu. Olin kranssipohjan nähnyt kaupassa ja nyt yhdistin nämä toisiinsa. Taisin töissäkin ottaa esille haaveeni. Silloin työkaverini näytti kuvan kranssista jonka oli itse askarrellut. Heti töistä tullessa kaupan kautta …

Kranssin pohjaksi ostin thyroxisen ympyrän. Vaihtoehtoina löytyi kahdenkokoisia renkuloita, joita pienemmässä 30 cm läpimittaisessa oli puolirangasta ja isommassa kokonainen rengas.

Kävyt piti tietenkin syksyn jäljiltä puhdistaa. Ei näissä ole mietitty kransseja vaan poimittu kaikki pihalle pudonneet kävyt käristemakkaroiden paistamista suunnitellen. Kokoja oli siis erilaisia. Osa kävyistä oli käyttökelvottomia muutoin kuin halkaisemalla. Osa kävyistä oli aika suuria ja pieniäkin käpyjä olisi saanut seassa olla aukkopaikkoihin.

Pahvilaatikon pohjalla oli hyvä spreijata, mutta ulos täytyi mennä, sillä haju ja sumu oli sen verran raskas. Pikainen vierailu pihalla, suihkutus joka puolelle kranssia ja thats it!
Valmis käpykranssi ja mattavalkoinen spraymaali. 

Pikkukranssi

 Isokranssi

Enkelikorvikset

Jouluaika lähestyy ja jo vuosia olen aina joulukuussa käyttänyt enkelikorviksia. En enää muista mistä ne ostin, mutta uskollisesti ne ovat palvelleet jo vuosia. Nyt löysin Helmikaupasta ohjeen enkelikorvisten tekemiseen, joten tilasin tarvikkeet ja enkelikorviksia alkoi tulle roppakaupalla. Ohjeessa käytettiin soikeaa puuhelmeä, mutta kokeilin myös pyöreästä puuhelmestä. Näitähän voi tehdä erivärisiä, kullakin on oma makunsa.

 Tässä kuvassa myös huopapallokorviksia.

Valkoinen on vain niin kaunis.

Korvakorut huovutuspallosta

Huovutuspallot löysin Halpa-Hallista pieninä pusseina. Helppoa kuin heinänteko. Metallilanka huopapallon läpi, langan katkaisu sopivan mittaiseksi ja koukun kääntäminen, korvakorukoukun lisääminen ja viimeistely. Käytin kahdenlaisia metallitikkuja, toisissa oli tasapää ja toisissa pallopää. Molemmat onnistuivat ihan hyvin.

Itsetehdyt korvakorut klipsuista

Klipsuaskartelu ei aikaisemmin ole juuri kiinnostanut. Siitä huolimatta olen vähiinsä klipsutellut metallipurkeista klipsuja talteen, paremman päivän varalle. Ja nyt ne paremmat päivät tulivat. Kun aloin askarrella korviksia, ei voinut olla kokeilematta myöskin klipsuja askarteluvälineenä. Hiukan näpertelyä tässä kyllä oli ja kokeiluja. Metallilangan kiertäminen ei ihan yksinkertaista ensin ollut, mutta harjoittelemalla tulee parempaa ja parempaa jälkeä. Toisaalta näissä pitääkin mielestäni näkyä kädenjälki, handmade.

Näillä tuotteilla lähdin liikkelle.

Monikäyttöiset pihdit katkaisuun ja tarttumiseen

Jokainen korvis on yksilöllinen, handmade, ei ole toista samanlaista.

Helmiaskartelua

Syksyn puutarhatöiden loputtua alkaa sukkamania ja askartelumania. Tällä kertaa kokeiluvuorossa on itsetehdyt korvikset. Aikoinaan tiimarista löytyi äkkiaskarteluun mukavasti tavaraa, mutta nythän ei käpykylissä ole tiimareita eikä mitään muutakaan erityisostospaikkaa. Muutamia lasten askarteluhelmiä löysi Halpa-Hallista ja ostin tietenkin kaikki kaksi pakettia! Nehän oli pian käytetty virkattaviin avainnauhoihin. Helmivirkkaus on sitten mukavaa hommaa. Kaunista ja kimaltelevaa, Sulo-kissakin tykkäsi.

Helmet loppuivat nopeasti ja siksi täytyi turvautua verkkokauppaan ja odotella muutama päivä pakettia. Verkkokaupasta löysin mukavia helmiä Helmikaupasta, josta toimitus oli todella nopea. Ensimmäisellä kerralla matkahuollon pakettina R-kioskille. Seuraava samankokoinen paketti tulikin sitten suoraan postilaatikkoon. Aivan kuin olisi joulu tullut ennakkoon!

Monenvärisiä ihania helmiä, koukkuja ja metallilankaa..
Sain käyttämättä jääneet pilkkisäilytyslaatikot ja siihen kaikki välineet sai hyvään järjestykseen.

Värikkäät puuhelmet hivelevät silmää.

Pikkupakki 

Ja sitten vain askartelemaan...

Virkattu hittipipo

Virkkaamalla tehty hittipipo valmistui suorastaan hetkessä. Virkkuukoukun kokona kokeilin ensin nro 6, mutta parempaa jälkeä mielestäni tuli nro 5 koukulla. 7 veljestä peruslanka, joka sopii kaikkeen. Hittipipon ohje löytyi Lämmin ilo-blogista.

 Hiukan kireäksi tuli reuna, joten tarkkuutta silmukoissa pitää olla.

Tupsun teossa olikin sitten haastetta kerrakseen. Helppo ohje löytyi Kakarat-blogista . Tupsukehikko olisi kova sana, mutta sen toimitusmaksu oli niin kallis, että luovuin suosiolla postin kautta tilaamisesta. Muuten kyllä yleensä tilaan kaikki netistä, mutta kun muuta ei olisi tarvinnut niin postitus olisi tullut kalliimmaksi kuin itse tupsukehikko.

Sijaiskotielämää

Mikähän lie hulluus iski syksyllä mieleen, kun otimme pari sijaiskotikissaa asumaan meille. Marraskuun alkupäivinä hain kaksi onnetonta hyljättyä kissanpentua eläinhoitola Hepokatista. Sähinää ja suhinaa sitten riitti ja kynsiä löytyi. Kissanpennut olivat pelokkaita, ihmisiin luottamattomia pyöreäsilmäisiä villikissoja. Pahvilaatikoista tehty rakennelma oli alkuun pienten pentujen valtakuntana ruokineen ja hiekkalaatikoineen. Meidän oma kissa Mörökkölli tutki alla olevassa kuvassa uusia tulokkaita, jotka kätkeytyivät kuljetuslaatikon perälle tiiviisti.

 Kissanpennut ovat sitten ihmeellisiä otuksia siinä, että niiden siisteys yllättää kerta toisensa jälkeen. Kertaakaan ei pissa tai kakka osunut ohitse hiekkalaatikon. Vaikka toinen pennuista oli niin pieni, että jalat tuskin kantoivat, ei laatikolle kapuamisessa ollut mitään ongelmaa.

 Mihin meidät on oikein tuotu??? Uteliaisuus alkaa herätä. Ei nämä laidat kauan seikkailijoita pidättäneet. Alkuun valtakunta rajattiinkin olohuoneeseen, josta muualle taloon estettiin pääsy. Pariin kertaan jouduttiin sohvan alta onkimaan paksut nahkahanskat kädessä. Kynsiä ja hampaita riitti kyllä runsain mitoin.

 Tässä jo pari kiivennut tuolia pitkin kaapin päälle ja siellä ihmetellään maailman menoa.

 Ruoka on paras houkutin. Kasvavat pennut söivät ja söivät ja söivät ahnaasti. Keittiöön opittiin siirtymään syömään kohtuullisen pian muiden kissojen joukossa.

Kissa putkessa. Tästä pörriäisestä tuli Urho eli Urkki.

 Urkki palleroinen oli niin pieni ja ihana, että sydän suli tämän edessä...

Tämä vauhtimimmi nimettiin Nopsajalaksi, sillä se oli niin nopea juoksemaan ja aina vauhdikas ja todella teräväpäinen kissa. Nopsajalka oli ihanainen vilkas kissatyttö, jonka mielipuuhaa oli sängyn petaaminen äidin kanssa aamuisin. Vaikka se luovutukseen saakka oli niin pidättyväinen ja ei suostunut heti vapaaehtoisesti tulemaan lähelle, oli se aamulla usein sängyssä nukkumassa. Kun sängyn petaamisen aika tuli, se juoksi kiireen vilkkaa äidin kanssa petaamaan. Se syöksyi peiton alle ja odotti, että päiväpeitto heitetään päälle. Sitten se heittääntyi selälleen ja alkoi potkimaan peittojen läpi. Ihan meidän oma leikki.

 Ellei Urkki olisi näin tiiviisti rakastunut iskään ja omistautunut tämän kainaloon, olisi tämäkin pallero saanut jo uuden kodin. Mutta alla olevasta luottamuksenosoituksesta palkintona se sai jäädä meidän omaksi kissaksi.

 Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan pennuista tuli isompia ja isompia, luottavaisempia ja iloisempia. On ollut aivan ihmeellinen matka näiden kullanmurujen rinnalla. Ei ole tullut aika pitkäksi koko talvena ja aina on ollut ihana muru odottamassa töistä tullessa.

Jo luovutusikäiset pentuset

Takkatuli kiinnosti molempia pentuja.

Joulun aikana meillä oli sitten vilkasta ja osittain ruuhkaistakin, kun kahden oman kissan, tyttären kissan ja kahden sijaiskissan lauma viihdytti meitä.

Kiipeilypyissa riitti kissoja

Sijaispennut ja tyttären kissa Sylvi, josta koko homma lähtikin liikkeelle.

 Ihana Nopsajalka!!!! Sait uuden kodin Tampereelta pienen tytön kissana. Mulla on sinua niin ikävä, kun näitä kuvia katselen!!!

Joulupuu on rakennettu...

Äidin talvipuutarhassa oli välillä salaisia vieraita..

Kullanmuru Urkki lumileopardi jäit meille iloksi ja vaivaksi...