Kuusen oksa ja oksanreikä

Polttopuusavotassa olen alkanut ihmetellä puissa olevia oksanreikiä. Oikeasti en ole koskaan ennen edes miettinyt koko asiaa. Kyllähän lankuissa ja laudoissa on aina ja ikuisesti ollut oksankohtia, mutta en ole koskaan kohdannut niitä sillä tavalla kuin nyt. 

 "Puussa olevat ulkoiset oksat kiinnittyvät runkoon sisäoksan muodostavana kartiomaisena tappina, joka ulottuu ytimeen saakka." Sen vuoksi puun sisältä paljastuu halkojen teossa tällaisia muodostelmia ja puun halkaiseminen ei aina ole helppoa näiden vuoksi

  Siis luonnon ihmeteko tämäkin.

Lienenkö tullut vanhaksi (eli lapseksi jälleen), kun kaikki tällaiset pienet ja ihmeelliset asiat saavat minut innostumaan, tuijottamaan, tutkimaan ja kuvaamaan.

Virkattua lahjoitukseen

Pilttipurkkien uusiokäyttö ja virkkaus sopivat hienosti yhteen. Kun ei piltti-ikäisiä lähipiirissä ole, olen saanut purkkeja työkavereiden lahjoittamana. Purkkien loppuessa kävin myös dyykkaamassa lähiseudun lasinkeräyslaatikon. 

Värejä piti kokeilla monenlaisia. Valkoinen sopii kaikkeen, itselläni valkoiset lyhdyt ovat pesuhuoneessa ja saunoessa niiden sytyttäminen luo hienon tunnelman. Punainen on niin jouluinen väri, että huikaisee. Sinistä virkatessa ajattelin isänmaata ja itsenäisyyspäivää. Mintunvihreää lankaa oli niin paljon, että piti kokeilla. Ja pinkin ja vaaleanpunaisen sävyjä monenlaista, lienee tuo lempivärini. Mustastakin tuli ihan käyttökelpoinen.

Tabletille kehitin pussukan, joka laukussa suojaa sitä ja sen voi kahvasta nostaa helposti pois. Värikäs pussi erottuu yleensä mustasta laukusta helposti. Tähän sopii esim. 10,1 tuuman iPad , joka itselläni on.

Kun näitä ei itse tarvitse, päädyin lahjoittamaan ne joulumyyjäisiin lähetyksen hyväksi. Sellofaaniin käärittynä ihan hienon näköinen.

Polttopuun matka metsästä takkaan

Kun talven tullen takassa palaa iloisesti tuli ja varpaita lämmittää, pitää muistaa että ihan itsestään sitä iloa ei tule. Viime talven myrskyn kaatamat valtaisat kuuset oli metsässä lohduton näkymä. Sikin sokin puita, jotka kaatuessaan olivat vieneet ison kasan metsämaata mennessään. Eli hyötyliikuntaa tiedossa puiden käsittelyssä.

 Onneksi perheessä on mies, jolla pysyy moottorisaha kädessä ja isokin tukki saa kyytiä.

Vielä joukunen kuusi onneksi oli jäänyt pystyynkin.

 Tukkien valtaisan koon vuoksi käsin ei niille mitään tietenkään saanut, joten sisaren mies veti taitavasti traktorilla ja liinojen avulla puut avarammalle.

 Peräkärryyn mahtui vain puolitoista tukkia palottuna.

 Kotona klapikoneelle oli käyttöä.

Ja uusia puita kasattuna pinoon.

Ja lopussa kiitos seisoo. Ehkä näitä klapeja ei vielä tänä talvena poltetakaan, koska puuladossa on vanhempia ja kuivempia puita vielä runsaasi jäljellä.

 Mutta ehkä joskus ne päätyvät takkatuleen ja lämmittävät kylmenneitä jäseniä talvipakkasella.

Kuviovirkkausta

Kuviovirkkauskseen olen hurahtanut totaalisesti.

Syksyn viimeisiä aurinkoisia päiviä

Iiriuun järven rannalla oli syyskuun alussa raikasta ja seesteistä

 Kotipihan keinusta katselin vielä viimeisien lämpimien ja aurinkoisten päivien luomia ihania pilviä.

Ilman haravointia ei tule talvea, joten harava kouraan ja pientä hyötyliikuntaa.

Sienimetsän antimia

Tänä syksynä sienestys jäi vähemmälle kuin aikaisemmin, mutta silti löytyi kanttarelleja...

... ja suppilovahveroita

Kuivurilla ei saanut kuivattua sitä runsasta määrää ( 5 sankoa) joita saimme, joten parasta oli levitellä sienimäärä saunanlauteelle ja puhaltimella saada ne nopeasti kuivaksi.

 Kokeilin tänä vuonna pussittaa kuivatut sienet tyhjiöpusseihin. Muutoin sienet on säilytyksessä lasipurkeissa.