Polttopuun matka metsästä takkaan

Kun talven tullen takassa palaa iloisesti tuli ja varpaita lämmittää, pitää muistaa että ihan itsestään sitä iloa ei tule. Viime talven myrskyn kaatamat valtaisat kuuset oli metsässä lohduton näkymä. Sikin sokin puita, jotka kaatuessaan olivat vieneet ison kasan metsämaata mennessään. Eli hyötyliikuntaa tiedossa puiden käsittelyssä.

 Onneksi perheessä on mies, jolla pysyy moottorisaha kädessä ja isokin tukki saa kyytiä.

Vielä joukunen kuusi onneksi oli jäänyt pystyynkin.

 Tukkien valtaisan koon vuoksi käsin ei niille mitään tietenkään saanut, joten sisaren mies veti taitavasti traktorilla ja liinojen avulla puut avarammalle.

 Peräkärryyn mahtui vain puolitoista tukkia palottuna.

 Kotona klapikoneelle oli käyttöä.

Ja uusia puita kasattuna pinoon.

Ja lopussa kiitos seisoo. Ehkä näitä klapeja ei vielä tänä talvena poltetakaan, koska puuladossa on vanhempia ja kuivempia puita vielä runsaasi jäljellä.

 Mutta ehkä joskus ne päätyvät takkatuleen ja lämmittävät kylmenneitä jäseniä talvipakkasella.