Pelargoniat

Tänä kesänä pelargoniamania iski minuun aikamoisesti. Osan kasvatin itse siemenestä, osan ostin ja osan sain lahjaksi. Innostuksen puuskassa ei tietenkään ole tullut laitettua erilaisia nimiä näille pelargonioille ylös. Tai liekö noita lajikkeita edes nimetty puutarhalla niin tarkasti. So what, värit ja mallit ne ovat tärkeimpiä. Tässä muutamasta onnistunut otos.

Riippupelargonian ostin jostain... en muista mistä. Loppukesästä vasta alkoi kukkia upeasti.

Fuksianpunainen riippupelargonia nupuillaan

 

Kaksivärinen vaaleanpunainen

Valkoisen pelargonian sain lahjaksi ystävältäni, joka on ammattipuutarhuri

 

Kirkkaan punaiset pelargoniat kasvatin itse siemenestä

 Tämän hennon vaaleanpunaisen kasvatin itse siemestä. Kovin huonosti itäviä siemeniä tai huono kasvattaja, koska vain nämä kaksi kukkaa selvisivät koitoksesta syksyyn saakka. 

Muutama hassu aurinkoinen päivä

Tämä ruhtinatar aloitti kunnolla kukintansa vasta elokuussa. Ostin puutarhalta kukkivana toukokuussa, mutta kylmän kesän vuoksi seuraava kukinta alkoi vasta loppukesästä. Ikkunan alla pelargonia nousee oikeuksiinsa.

Tämän tulppaanipelargonian tilasin netin kautta Kodin Kukat - verkkopuutarhasta varhain keväällä.

 

Jossain vaiheessa kesää oli pakko tuoda osaa pelargonioista sisälle, koska kasvihuoneeseen oli pakko sijoittaa ulos tarkoitetut kasvit. Kylmä ja vieläkin kylmempi kesä!!!! Tästä näkee miten pelargonia tarvitsee valo ja aurinkoa. Sen lehdet sojottaa ikkunaan päin anovasti. AURINKOA! VALOA!

Kohta joudun kantamaan pelargoniani sisätiloihin, jossa ne eivät todennäköisesti menesty yhtään. Sisällä alkaa takanlämmityskausi ja se tekee huoneilmasta niin kuivan ja kuuman, että kaikki kukat ovat tuhoon tuomittuja. Mutta onneksi on äidin kellari. Sinne siis menoksi kohta...

Elämää kasvihuoneessa

Viherhuone, kasvihuone, monitoimihuone.... Niin ihmeellistä oli saada tällainen akvaario, jota ei edes osannut kuvitella. Enhän voinut käsittää, että kasvihuoneesta tällainen tulee ja miten paljon siellä lopulta vietimme aikaa.

Heti kun ikkunat ja katto oli paikoillaa piti kattoon ripustaa "kristallikruunu". Purkkeja tuli siirrettyä paikasta toiseen, mutta tuo kruunu määritti pöydän paikan.

Ruukkutomaatin ja hunajamelonin alut näyttivät niin vaatimattomilta. Tomaatteja tuli kuitenkin tosi paljon ja hunajamelonitkin kasvoivat pieniksi appelsiineiksi. Isot paljut saivat allensa pyörälliset lavat, joiden avulla niitä saattoi siirrellä paikasta toiseen. Se osoittautui käteväksi.

Ilta-auringon säteet siivilöityvät niin hienosti puiden takaa.

Näin ihana ilmestys tuli sekä meille että naapuriin. Samalla kaavalla rekennettu, hieman eri runko.

Monet ruokailuhetket tuli viherhuoneessa vietettyä

Sain äidiltäni vanhan rottinkisohvan, joka oli osittain rikki. Tähän viherhuoneeseen se, kuitenkin sopi kuin nenä päähän. Pikkutyynyjen päälliset on itse virkattu.Pitsiverkot täydensivät tunnelmaa.

Vanha kierrätyslipasto sai uuden ilmeen

Remontin alta pelastettu lipasto maalattiin valkoiseksi ja se sopi niin hienosti vihermajan henkeen.  Kärhöt ja ihanat pitsiverhot täydensivät oleskelutilan

Vanhasta matonkuteesta virkkasin amppeleita varten nauhat, jotta ei tarvitsisi naulailla mitään kattoparruihin. Nauhoja voi siirrellä haluamansa mukaan ja tein niihin mahdollisuuden asettaa amppeli korkeammalle tai matalamalle.

Kasvihuoneesta on moneksi. Grilli tuotiin aluksi sateensuojassa grillaamista varten väliaikaisesti, mutta lopulta se vietti koko kesän keskellä kasveja ja jäi sinne. Hyvin mahtuu joukkoon.

Ruukutuspöytä, grilli, pöytä, rottinkisohva, tuoli, lipasto, kukkaruukkuja, amppeleita, matto lattiassa, kastelukannuja.... niitä kaikkea mahtuu sisälle

Pieni yksityiskohta viherhuoneen ulkopuolelta kivetyksen vierestä.

Pelargonioita sisällä ja ulkona, tämän kesän in-juttu

Sipulinkukka

Luontoäidin ihmeteos on sipulinkukka. Sen enempää selitystä ei kaiketi tarvitse, kuvat kertokoon puolestaan. 

Mulle sitten sopii lomailu

"Mulle sitten sopii tää lomalla olo" totesi eräs työkaveri Facebookissa. Tänä aamuna mietin aivan samaa, kun heräsin. Ei ole väliä mitä kello on. Ikkunan kautta kuulee joitain kesän ääniä ja silmänurkasta voi aistia paistaako aurinko ulkona. Jos kuuluu sateen ropina ei sekään haittaa.

Parasta on raukea ja kiireetön olo. Voi kääntää vain kylkeä, nukahtaa uudelleen tai antaa ympäröivän maailman lipua vähitellen tietoisuuteen. Nimenomaan lipua, houkutella hitaasti syvästä ihanasta unesta valveille. Voi alkaa venytellä kuin kissa ja antaa taas unen tulla. Siis missä kissat? Pihalla aamusaalistuksessa tietenkin. Vain hetki sitten tunsin pörröisen turkin ja kuulin surinaa korvani juuressa. Tai se oli varmaan jo pari tuntia sitten, ennenkuin siippa päästi ne luontoa kurittamaan.

Oion jäseniäni peiton alta pois ja tunnen ikkunasta virtaavan ilman sivelevän iholla leppoisasti. Mikään ei pakota nousemaan ylös sängystä. Kun aurinkokaan ei tunnu paistavan, ei ole kiirettä aamukahvin keittoon ja kupposeen aamuauringon säteilyn siivilöidessä metsän puiden läpi etuverannalle. Tänä kesänä noita hetkiä ei ole ollut kuin parina aamuna. Joinakin kesinä joka aamu voi juoda aamukahvin verannalla ja nauttia lämmöstä ja päivään heräämisestä yöpaita päällä. No, tämä kesä on erilainen, sadetta, viileyttä, tuulta on riittänyt. Mutta ne pienet hetketkin Suomen kesää saa ihmisen sisimmän laulamaan.

Roska-auto kuuluu käyvän tiellä. Onko nyt siis torstai? En olisi arvannut! Mitä väliä sillä viikonpäivällä onkaan? Nyt on loma!